Helsinki, klo 10.28, 0°, melko pilvistä ja poutaa Itsenäisyyspäivä, Suomi 100

Suomen satavuotissyntymäpäivänä maassa on hento lumipeite ja ilmastonmuutos vaikuttaa hetkellisesti kaukaiselta. 
Nykyisin yleisempi lumettomuus viittaa ikävällä tavalla maailmanlaajuisesti tapahtuvaan, ekosysteemien tuhoutumiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Myös Suomen ilmasto, eläimet ja kasvillisuus tulevat muuttumaan radikaalisti ja muuttuvat jo nyt.  
Mitä käy kansallisidentiteetillemme, joka on suurelta osin luotu taiteen avulla pohjoisen luonnon varaan? Mitä tulisi tehdä katoavaan Suomeen ja suomalaisuuteen, talveen, pohjoisiin eläimiin ja kasvillisuuteen liittyvälle  lyriikalle ja kuvastolle? Muutetaanko ja päivitetäänkö ne  vuosikymmenten edetessä todellisuuteen sopivaksi vai säilytetäänkö kaikki ilmastonmuutosta edeltävästä Suomesta kertova eräänlaisena menneeseen todellisuuteen pohjautuvana ”satuaarteena”? 

Suomalaisiakin tulee vaivaamaan kaipuu kadonneeseen, menetettyyn paikkaan (solastalgia); Suomeen ennen ilmastonmuutosta. Tämän hetkiset aikuiset tulevat vanhenemaan ennalta arvaamattomassa ilmastossa ja uudenlaisessa ympäristössä,  jossa seuraavat sukupolvet varttuvat ja elävät. 

Ilmastokanavan taide käsittelee ilmastonmuutoksen ongelmia vuoden 2018 perspektiivistä. Aika näyttää, elävätkö teokset vain saman yhtäläisen ajan, kuin ongelmat , joita ne käsittelevät. Syntyykö Ilmastokanavassa tehdyille teoksille ajan myötä mahdollisesti uusia merkityksiä tai kestävätkö teokset aikaa sellaisenaan?
Ilmastokanava näyttää tietä tulevaisuuteen, yltiökulutuksen jälkeiseen kulttuuriin, jossa kuluttaja-kansalainen käyttää aikaansa enemmän taiteen ja yhteisöllisyyden parissa, kuin shoppailu-itseilmaisun merkeissa. 

Ilmastokanava pyrkii luomaan areenan ilmastonmuutoksen herättämien tunteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosuutiset ovat raskasta kuultavaa, eikä asiaa helpota se, että päättäjien toimet ovat riittämättömiä.
Ilmastokanavan viestintä ja taide muuttavat globaalin ongelman henkilökohtaiseksi ja samaistuttavaksi. Taiteelliset ”hämäyskeinot” loiventavat kynnystä puhua vaikeasta asiasta, surra, pelätä, olla lamaantumatta ja toimia. Taiteilijan rooli on olla maanläheisenä välittäjänä yleisön ja järjestön välillä.

Taiteen asemaa ilmastonmuuoksen käsittelyssä puoltaa myös linkolaismainen hirtehinen ajatus: mikäli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa epäonnistutaan ja koko yhteiskuntarakenne romahtaa, jäljelle jäävat vain laulu ja tanssi. 
Vielä on kuitenkin muutama vuosi aikaa toimia ja estää katastrofaalinen ilmastonmuutos.

Suomi täyttää tänään sata vuotta!  Onnea Suomi! Vielä on toivoa!
Pyritään tekemään yhdessä seuraavasta sadasta vuodesta hiilineutraalin, kestävän ja onnellisen Suomen vuosisata, jossa taiteella ja kulttuurilla on vahva jalansija yhteiskunnallisessa keskustelussa.

​Sonja/ Ilmastokanava