Helsinki, 20.4.18 klo 14.13, puolipilvistä ja poutaa +10°

Ymmärtävätkö suomalaiset, taiteen kielellä tai suomeksi, mitä kotimaan biotalousstrategiassa on pelissä?

Biotaloutta käsittelevä Oksa-teos ei Sakarin Kannoston mielestä tarvitse erillistä sanoitusta, sillä kuvataiteen kieli on oma kielensä. Pysähtymällä hetkeksi tarkkailemaan Oksan olemusta on mahdollista oivaltaa sen merkkien ja symboliikan kertoma tarina, joka avautuu kullekin omalla tavallaan. Teoksesta voi löytää megafoneilla varustettuja linnunpönttöjä, puuntyöstökoneita, huonekaluja, sahaavia käsiä, mellakkapamppuja sekä trooppisia lehtiä männyssä.

 Oksa-teos on siinä määrin suuri ja näyttävä, että sitä on vaikea olla havaitsematta Sellon kirjaston aulassa, oli taiteen kieli tuttua tai ei. Oksa puhuttelee varmasti myös ihmisiä, jotka tuntevat puumateriaalin omakseen. Taiteen kielen ymmärryksen asteen lisäksi olisi kiinnostavaa kartoittaa kuinka moni suomalainen tietää mitä kotimaan nykyiset biotaloussuunnitelmat käytännössä merkitsevät.

Suomen ilmastonmuutoksen hillitseminen nojaa biotalousstrategiaan, joka käytännössä tarkoittaa metsien käytön laajaa lisäämistä energian tuotannossa ja lämmityksessä. Suunnitellut lisähakkuut tulevat puolittamaan Suomen hiilinielun. Lisäksi puut ja metsät ovat hiilivarastoja, jotka poltettaessa kasvattavat ilmakehän hiilpitoisuutta. Jos suunnitelmat toteutuvat täysimittaisina, Suomen biotalous tulee hillitsemisen sijaan kiihdyttämään ilmastonmuutosta. 

Suomi  on elänyt vuosisatoja metsien käytöstä. Oksa-teoksen avajaisissa 14.4. WWF:n suojeluasiantuntija Annukka Valkeapää sanoo Suomen siirtyneen biotalouteen fossiilitalousasenteella; metsien hyödyntämisen into on liian ahnetta luonnon kantokykyyn suhteutettuna. 

Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksen professorin Timo Vesalan mukaan puuntuotanto on ilmaston kannalta kestävää niin kauan kun metsää hakataan vähemmän kuin se kasvaa. Ilmastoa ajatellen nyt ja lähivuosikymmeninä hakkuita kannattaisi jopa vähentää ja samalla määrätietoisesti irtautua fossiilisista polttoaineista. Vaikka Suomi on globaalisti ajatellen pieni maa, sen metsien käytöllä on merkitystä. Voisiko länsimainen hyvin kehittynyt Suomi fossiilitalousasenteisen biotaloutensa sijaan etsiä muita kestävämpiä malleja ja olla toiminnallaan esimerkki muille maille?

Metsät ja puu materiaalina liittyvät olennaisesti  myös ilmastonmuutoksen ratkaisukeinoihin. Hiiltä voidaan varastoida puutuotteissa varmasti ja pitkäaikaisesti; kuten Oksa-teoksessa. Veistoksessa on selvästi havaittavissa myös muita yksityiskohtia, jotka kertovat maatalouden, puun ja metsien mahdollistamista ilmastonmuutoksen hiilitsemiskeinoista. 
​
Valkeapään väitöskirjatutkimus paljastaa suomalaisten suuren yksimielisyyden siitä, että monimuotoiset metsät tarkoittavat turvaa ja elämänverkkoa. Metsien katoaminen ja huonontuminen puolestaan aiheuttavat turvattomuuden tunnetta. Kansalaisten asenteiden valossa Suomen biotalousstrategia vaikuttaa  järjettömältä: metsää hyödynnetään kestämättömästi tulevat sukupolvet vaarantaen.

Tavallisten ihmisten metsäkokemus ei päädy julkiseen keskusteluun ja metsä- ja ilmastotutkimuksen tulokset sivuutetaan biotaloudessa nopeiden taloudellisten hyötyjen vuoksi. Biotaloudesta päättää maan hallitus ja käytännössä päätöksenteko tapahtuu kabineteissa. Metsien käytön ja biotalouden tulisi nousta julkiseksi aiheeksi ja vaaliteemaksi, josta suomalaiset voisivat äänestää.

Keskustelu Suomen biotalousstrategiasta ja Oksa-teoksesta Sellon kirjastossa 14.4.18
(vasemmalta: Suvi Parrilla, Timo Vesala, Annukka Valkeapää ja Sakari Kannosto)